"Miksi Amnesty ei kampanjoi miehiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan?"

Vastaajana Niina Laajapuro, Amnestyn Suomen osaston kampanjapäällikkö:

Amnestyn työ on vuosikymmenien ajan keskittynyt pääasiassa valtion viranomaisten tekemään väkivaltaan ja ihmisoikeusloukkauksiin, kuten kidutus, laittomat teloitukset ja "katoamiset". Keskittyminen näihin usein poliittiseen toimintaan liittyviin loukkauksiin on käytännössä tarkoittanut sitä, että suurin osa uhreista, joiden puolesta Amnesty on työskennellyt, on ollut miehiä. Miehiin kohdistuva väkivalta on siis ollut eri muodoissaan Amnestyn kampanjoinnin kohteena jo vuosikymmeniä.

Naisiin kohdistuva väkivalta on erittäin laajalle levinnyt ja järjestelmällinen ihmisoikeusloukkaus, joka on valitettavasti aikaisemmin jäänyt ilman Amnestyn erityishuomiota.

Etenkin kodeissa tapahtuvan väkivallan erityispiirre on, että se on perinteisesti mielletty yksityiseksi, ei yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Myös raiskaukset sekä sodissa että rauhan aikana ovat ilmiö, josta on monissa yhteiskunnissa mieluiten vaiettu. Tästä syystä myös yhteiskunnallinen kampanjointi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan on suhteellisen uusi ilmiö.

Tämän aiemman laiminlyönnin korjaamiseksi tarvitaan nyt maailmanlaajuista kampanjaa huomion kiinnittämiseksi ongelmaan. Amnesty korostaa kampanjassaan, että valtioilla on vastuu kansalaisten suojelemisesta myös yksityiselämässä tapahtuvalta väkivallalta. Tavoitteena on saada valtiot ottamaan tämä vastuunsa vakavasti.


"Monet miehet kokevat tämän kampanjan vähättelevän miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ja syyllistävän miehiä. Mitä voin vastata heille näihin syytöksiin?"

Vastaajana Niina Laajapuro, Amnestyn Suomen osaston kampanjapäällikkö:

Väkivalta kaikissa muodoissaan, kohdistuipa se sitten mieheen, naiseen tai lapseen, on aina rikos. On selvää, että myös naiset voivat käyttäytyä väkivaltaisesti lähisuhteissaan. Tämä ei ole hyväksyttävää, sen enempää kuin miesten naisiin kohdistama väkivalta.

Amnesty kampanjoi tällä hetkellä nimenomaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ongelman laajuuden vuoksi ja siksi, että hyvin suuri osa naisiin kohdistuvasta väkivallasta jää yhteiskunnassa näkymättömiin.

Tilastotietojen mukaan naiset muodostavat Suomessa ylivoimaisen enemmistön kodeissa tapahtuvan väkivallan uhreista. Miehet taas kokevat selvästi enemmän väkivaltaa kodin ulkopuolella. Ongelmat eroavat
toisistaan muun muassa siltä osin, että miehiin kohdistuvat väkivallanteot tulevat selvästi useammin poliisin tietoon ja niihin syyllistyneet saavat asianmukaisen rangaistuksen.

On myös syytä muistaa, että suurin osa miehistä ei käyttäydy väkivaltaisesti. Olisikin tärkeää, että miehet osallistuisivat aktiivisesti naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön ja esimerkiksi kannustaisivat väkivaltaan turvautuvia miehiä etsimään muita keinoja parisuhteen ristiriitojen ratkaisemiseksi.

”Miksi Amnesty lähti kampanjoimaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan?”

Vastaajana Frank Johansson, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja:

Vaikka naisiin kohdistuva väkivalta on jo vuosikymmenen ajan määritelty ihmisoikeusloukkaukseksi ja sen poistamiseksi on tehty paljon työtä, ei tähän maailmanlaajuiseen ongelmaan kiinnitetä vieläkään tarpeeksi huomiota. Amnestylle ei riitä se, että naisiin kohdistuva väkivalta määritellään ihmisoikeusloukkaukseksi, vaan myös ruohonjuuritasolla on tapahduttava jotain. Yhteiskunnalliset valtarakenteet, jotka ylläpitävät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ovat syvälle juurtuneita.

”Riippumattomuutensa takaamiseksi Amnesty International noudattaa toiminnassaan ns. oman maan sääntöä, jonka mukaan minkään kansallisen osaston jäsenet eivät kampanjoi yksittäisten ihmisoikeusloukkausten uhrien puolesta omassa maassaan. Miksi Joku raja! -kampanjassa toisena teemana on kuitenkin esimerkiksi Suomessa tapahtuva lähisuhdeväkivalta”

Vastaajana Frank Johansson, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja:

Suomen osasto haluaa omassa kampanjatyössään korostaa, ettei naisiin kohdistuva väkivalta ole pelkästään ilmiö, joka tapahtuu muualla ja joka ei siten kosketa suomalaisia. Suomessa lähisuhdeväkivallan seurauksena kuolee joka vuosi noin 20 - 30 naista ja karkeiden arvioiden mukaan 40 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut joskus elämässään fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi. Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa vielä tabu, josta ei puhuta ja joka tulkitaan jokaisen omaksi henkilökohtaiseksi ongelmaksi. Amnestyn mukaan kyseessä on kuitenkin yhteiskunnallinen ongelma, josta on voitava puhua myös poliittisella tasolla. Asiasta keskusteleminen rohkaisee myös väkivallan uhreja hakemaan apua.

”Eikö lähisuhdeväkivallan vastustaminen Suomessa leimaa helposti kaikki suomalaiset miehet väkivaltaisiksi?”

Vastaajana Frank Johansson, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja:

 Lähtökohta kampanjassamme on se, että lähisuhdeväkivalta on kaikkien vastuulla - sekä miesten että naisten. Syyllistämällä jompaa kumpaa osapuolta ei pitkälle pötkitä. Naisiin kohdistuva väkivalta on myös vinoutuneiden valtarakenteiden tulosta, sillä suurin ongelma on kuitenkin se, että esimerkiksi suomalaisessa yhteiskunnassa hyväksytään hiljaa naisiin kohdistuva väkivalta. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamiseksi vaaditaan ennen kaikkea naisten mobilisoimista, mutta jokaisen miehen on myös otettava asiasta vastuu vaikkei itse väkivaltainen olisikaan.

” Mitä muutoksia Joku raja! -kampanjan on realistista saavuttaa?”

Vastaajana Frank Johansson, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja:

Uskomme, että Amnestyn kampanjatyössä yksittäisten jäsenten työpanos yhdistettynä tehokkaaseen lobbaustyöhön saa aikaan muutoksia. Amnesty on maailmanlaajuisena kansainvälisenä ihmisoikeusjärjestönä saavuttanut vakaan luotettavuuden, ja olen varma siitä, että nimenomaan Amnestyn puuttuminen naisiin kohdistuvaan väkivaltaan saa monen ihmisen ymmärtämään, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Konkreettisella tasolla Amnestyn Suomen osaston tavoitteisiin kuuluu esimerkiksi se, että raiskaukset ja muut naisiin kohdistuvat väkivallan muodot kriminalisoidaan.