Naisiin kohdistuvan väkivaltaan puuttuminen on valtion, yhteisöjen ja yksittäisten ihmisten velvollisuus.

Amnesty Internationalin Suomen osasto ja sen koolle kutsuma joukko muita järjestöjä luovutti 9.11.2004 pääministeri Matti Vanhaselle järjestöjen yhteiset suositukset naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi Suomessa. Suosituksien sisältöä tarkennettiin ja laajennettiin vuoden 2005 aikana. Uudet suositukset luovutettiin 25.11.2005. Lataa 2005 Joku raja! -suositukset (pdf)

Joku raja!-työryhmän mielestä hallituksen ja eri ministeriöiden tämänhetkinen työ naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi on pirstaleista. Työltä puuttuu selkeät yhteiset suuntaviivat ja kokonaisuuden koordinointi on sekavaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työlle asetettuja tavoitteita on vaikea saavuttaa ja kymmenet tuhannet suomalaiset naiset joutuvat edelleen elämään elämää, jossa väkivalta on arkipäivää.

PALVELUT

-Hallituksen on luotava viipymättä koko maan kattava julkinen palvelujärjestelmä, joka tarjoaa tietoa ja apua naisiin kohdistuvan väkivallan uhreille, väkivaltaa kokeville ja näkeville lapsille sekä väkivaltaa harjoittaville miehille.

-Palvelutarjonnassa on otettava huomioon tiettyjen erityisryhmien, kuten maahanmuuttajanaisten ja vammaisten naisten erityistarpeet.

-Kuntia on kannustettava laatimaan moniammatillista väkivallan ehkäisyä ja hoitoa koskevat toimintaohjelmat.

-Turvakotipaikkojen määrä on saatettava EU:n asiantuntijaryhmän suosituksen tasolle (1 paikka / 10 000 asukasta). Turvakotipalveluiden käyttäjille on taattava palvelut riittävän pitkäksi aikaa, mikä on huomioitava myös kuntien maksupolitiikassa.

-Miehille suunnattujen väkivallan katkaisuohjelmien toimivuus on arvioitava ja ohjelmia sen jälkeen lisättävä. Naisten turvallisuuden tulee olla etusijalla myös miehille tarjottavissa väkivallan katkaisupalveluissa.

-Väkivaltaa nähneille lapsille on tarjottava valtakunnallisesti omia palveluita, kuten lasten omia keskusteluryhmiä ja terapiaa.

-Väkivallan uhreille, näkijöille ja tekijöille suunnatut palvelut eivät saa olla keskenään vaihtoehtoisia, vaan niille kaikille on taattava tarvittavat resurssit.

KOULUTUS, TUTKIMUS JA TIEDOTUS

-Sosiaali- ja terveysministeriön tulee laatia yhtenäinen valtakunnallinen ohjeistus siitä, mitä sosiaali- ja terveysviranomaisten tulee tehdä havaitessaan tai epäillessään väkivaltaa.

-Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvää tutkimus- ja selvitystyötä on tuettava kiireellisesti. Erityisen tärkeää on vuonna 1998 julkaistun Usko, toivo, hakkaus -tutkimuksen pikainen uusiminen.

-Valtioneuvoston on laadittava kokonaisvaltainen koulutussuunnitelma tasa-arvosta, naisten ihmisoikeuksista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta sekä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta työstä. Koulutusta on tarjottava sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille, sosiaalityön yliopisto-opiskelijoille, opettajaksi valmistuville, lääkäreille, poliiseille, tuomareille, syyttäjille ja oikeustieteen opiskelijoille.

-Koulutussuunnitelman tulee sisältää myös mm. koulut (peruskoulut ja lukiot sekä ammatti-oppilaitokset) sekä varusmiehet (ml. siviilipalvelusmiehet). Koulutuksessa tulee hyödyntää olemassa olevaa oppimateriaalia, kuten useiden järjestöjen yhteistyössä tuottamaa Friidu-opetusmateriaalia tyttöjen ja naisten oikeuksista.

LAKI JA OIKEUSKÄYTÄNTÖ

-Lasten huolto- ja tapaamisoikeuksiin liittyvää menettelyä tulee selkeyttää lainsäädännön turvin niin, että puolison väkivaltainen tausta huomioidaan päätöksissä.

-Vakavissa henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa uhria on tuettava läpi koko oikeusprosessin. Uhrille on taattava oikeus sekä oikeudenkäyntiavustajaan että tukihenkilöön valtion kustannuksella. Poliisin on varmistettava, että uhri saa yhteyden myös muihin auttaviin tahoihin.

-Rikostutkintaprosessia tulee nopeuttaa. Tutkinnan alkuvaiheessa on tärkeää kirjata mahdollisimman tarkkaan kaikki pahoinpitelyä koskeva tieto, jotta sitä voidaan hyödyntää prosessissa.

-Sovittelukäytännön sääntelystä rikosasioissa ei ole lakia. Sovittelun käyttö johtaa väkivaltarikosten yhteydessä usein syytteen nostamatta jättämiseen. Laissa tulisi määritellä minkälaiset rikokset kuuluvat sovittelun piiriin. Pahoinpitely- ja seksuaalirikoksia, lähisuhdeväkivaltaa tai lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ei tule sovitella

IHMISKAUPAN UHRIEN SUOJELU

-Ihmiskaupan laajuudesta Suomessa tarvitaan pikaisesti lisää tietoa. Prostituution yleisyys ja sen yhteydet ihmiskauppaan tulee kartoittaa koko maassa. Samalla on pyrittävä löytämään Suomen läpi kulkevat ihmiskauppareitit ja arvioitava läpikuljetettavien ihmisten määrä.

-Hallituksen toimintaohjelman ihmiskaupan ehkäisemiseksi tulee olla mahdollisimman laaja-alainen. Toimintaohjelman lähtökohtana tulee olla ihmiskaupan uhrin näkökulma ja keskeisenä periaatteena uhrin ihmisoikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen.

Lataa Amnestyn 2005 suositukset kokonaisuudessaan tästä (PDF)