Vuosisatojen ajan naiset ovat joutuneet sotilaiden raiskaamiksi aseellisissa konflikteissa. "Vihollisen" naisväestön joukkoraiskaaminen on edelleen suosittu sodankäynnin keino. Viimeaikaisissa konflikteissa, esimerkiksi keskisessä Afrikassa, entisen Jugoslavian alueella, Kolumbiassa ja Sierra Leonessa raiskaukset olivat osa julmaa ja laskelmoitua strategiaa, jolla kokonaisia yhteisöjä terrorisoitiin ja siviilit pakotettiin jättämään kotinsa. Sierra Leonessa raiskauksia käytetään jatkuvasti aseellisen konfliktin taktiikkana aseettomia siviilejä vastaan. Kuten YK:n naisten oikeuksien erikoisraportoija on sanonut: "Naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on tarkoitettu osoittamaan voittoa vastapuolen miehistä, jotka eivät ole pystyneet suojelemaan naisiaan. Naisten raiskaamisella halutaan viestittää vihollisjoukon kastraatiota ja kuohitsemista. Se on miesten käymää taistelua naisten ruumiista."

Enemmistö pakolaisista ja sisäisessä maanpaossa elävistä ihmisistä on naisia. Valtioiden rajoilla ja pakolaisleireillä he ovat erittäin alttiita tulla raiskatuksi ja hyväksikäytetyksi (esimerkiksi rajavartijat vaativat seksiä turvallisesta rajanylityksestä). Indonesian Länsi-Timorissa todettiin naispakolaisiin kohdistuvaa väkivaltaa naisten paettua Itä-Timorin väkivaltaisuuksia. Indonesiaa kannattaneiden joukkojen jäsenet sieppasivat öisin itätimorilaisia naisia länsitimorilaisista pakolaisleireistä ja raiskasivat nämä. Länsi-Timorin pakolaiset kertoivat, että naisia myös pakotettiin prostituoiduiksi sekä Indonesian armeijan upseerien seksiorjiksi.

Guatemalan sisällissodan aikana alkuperäisväestön naisten joukkoraiskaukset olivat osa hallituksen vastaiskujen strategiaa. Virallinen Menneisyyden Selvityskomissio, joka perustettiin sodan jälkeen 1996 tutkimaan konfliktin aikana tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia, esitti psykososiaalista kuntoutusta, johon kuuluu mm. koko yhteisölle suunnattua terveyspalvelua. Sen tarkoitus on auttaa kärsineitä naisia ja heidän yhteisöjänsä selviytymään traumoistaan. Vielä useiden vuosien kuluttua yhtään tällaista kuntoutusohjelmaa ei ole käynnistetty.

Kansainvälisen oikeuden viimeaikainen kehitys on lisännyt oikeudellisia keinoja, joilla voidaan taistella sodissa esiintyvää sukupuolisidonnaista kidutusta vastaan - olivatpa kidutuksen tekijöinä sitten hallituksen joukot tai muut aseelliset ryhmät. Entisen Jugoslavian ja Ruandan sotarikostuomioistuinten antamat tuomiot ovat merkittävästi edesauttaneet sitä, että aseellisissa konflikteissa naisiin kohdistuneet ihmisoikeusloukkaukset eivät jää rankaisematta. Merkittävä edistysaskel on ollut myös pysyvän kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön hyväksyminen. Sen mukaan valtioiden välisessä tai valtioiden sisäisessä aseellisessa konfliktissa tapahtuva raiskaus, seksiorjuus, pakottaminen raskauteen, pakottaminen sterilisaatioon tai muu vakavuudeltaan verrattava seksuaalinen väkivalta on sotarikos, jossa oikeudella on toimi- ja tuomiovalta. Perussäännöstä seuraa myös, että tälläiset teot ovat tietyissä olosuhteissa - sekä sodan että rauhan aikana - rikoksia ihmisyyttä vastaan.

-Amestyn raportti: Lives blown apart. Crimes against women in times of conflict
-Tiivistelmä raportista suomeksi (PDF)