Naisiin kohdistuva väkivalta ei juuri muuttunut vuodesta 1997

Vuonna 1997 julkaistu Usko, toivo, hakkaus -tutkimus sai jatkoa, kun uusi naisuhritutkimus julkaistiin 15. joulukuuta 2006. Amnesty on vaatinut Suomen viranomaisia tuottamaan ajantasaista tietoa väkivallan laajuudesta siitä saakka, kun Joku raja! -kampanja käynnistyi maaliskuussa 2004.

Tutkimuksen mukaan naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Uhkailu ja väkivalta nykyisessä parisuhteessa on hieman vähentynyt 1990-lopulta, mutta muiden miesten kuin puolison tekemä väkivalta on hieman lisääntynyt.

Nykyisen puolison tekemän väkivallan kohteeksi oli kyselyn mukaan joutunut noin 20 prosenttia naisista (22 vuonna 1997). Muiden miesten kuin puolison tekemä väkivalta oli lisääntynyt 40 prosentista noin 44 prosenttiin. Kasvua selittää työpaikkaväkivallan lisääntyminen.

Sukupuolista häirintää ja ahdistelua oli kokenut 22 prosenttia naisista (20 vuonna 1997). Häirinnällä tarkoitetaan mm. loukkaaviksi koettuja härskejä puheita tai vitsejä, naisen vartaloon kohdistuvia asiattomia huomautuksia, lähentelyä, koskettelua tai suuteluyrityksiä.

Tutkimuksen julkaisutilaisuudessa puhunut sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen totesi, että lähisuhdeväkivalta on tehtävä näkyväksi, jotta siihen voidaan puuttua. Lisäksi hän korosti naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn tärkeyttä. Erityisen tärkeänä hän piti viranomaisten välistä yhteistyötä sekä yhteistyötä järjestöjen kanssa.

Samassa tilaisuudessa puhunut oikeusministeri Leena Luhtanen oli samoilla linjoilla ongelman vakavuuden ja yhteistyön tarpeen suhteen. Hän korosti erityisesti puuttumista naisten suureen väkivaltakuolleisuuteen, joka on Suomessa kaksinkertainen muihin pohjoismaihin ja useisiin Länsi-Euroopan maihin verrattuna.